PERNON KARTANO 

 

 

TAUSTAA
 

Alunperin kaikki talot olivat olleet perintö- eli verotaloja, mutta kun kruunu luopui eräiden talojen kohdalla verotusoikeudestaan, syntyi uusi maanluonto, jota kutsuttiin rälssiksi. Maallinen rälssi, eli aatelisto oli syntynyt jo keskiajalla ja sen tehtävänä oli silloin ollut ratsupalveluksen suorittaminen valtakunnan sotavoimissa. Tämä tehtävä oli taloudellisesti raskas ja samalla valtakunnalle arvokas, joten ratsupalvelusta suorittaville myönnettiin vastineeksi verovapaus. Tilaa jossa säätyläinen itse asui nimitettiin säteriksi, ja merkittävin Raision sätereistä oli Perno.¹

 

 

KESKIAIKAINEN PERNON KARTANO

 

Pernon kartanon omistusvaiheet ovat tiedossa 1400-luvun puolivälistä lähtien; sitä omistivat sanotun vuosisadan jälkipuoliskolla ensin Rymättylän Viljaisten kartanon herra Gödik Fincke, sitten tämän tytär Katariina Fincke yhdessä miehensä, turkulaisen raatimiehen Niilo Rengonpojan kanssa ja lopuksi tämän pariskunnan poika Gödik Niilonpoika Fincke. Tutustumme nyt pikimmiltään noiden ensimmäisten raisiolaisten kartanonherrojen henkilötietoihin.

 

Rymättylän Viljaisten ja Poikon kartanoiden herra Gödik Gödikinpoika Fincke kuului vanhaan ulkomaalaiseen, kenties Virosta lähteneeseen vallassukuun joka jo vuonna 1381 sai verovapauden Suomessa omistamiinsa maatiloihin. Hänet mainitaan asiakirjoissa 1442 lähtien. Vuonna 1447 hän antoi Turun tuomiokirkon Pyhän Annan alttarille,  vaimonsa Katariina Tavastin perintötalon Sauvon (Karunan) Kärkniemen kahden ikuisen jokaviikkoisen sielunmessun kustantamiseksi Juhana Olavinpoika Hornille, jonka hän oli tullut surmanneeksi. Naantalin luostarille hän luovutti ostotalonsa Luonnonmaan Herttulan oman sekä vaimonsa ja jälkeläistensä sielujen autuudeksi.

 

Hän kuoli ennen vuotta 1467 jolloin hänen leskensä laati eräitä perintösopimuksia. Pariskunnalla oli ainakin yksi poika ja kolme tytärtä, joista yksi oli naimisissa kuningas Kaarle Knuutinpojan luottamusmiehen, käskynhaltijan Filipus Iivarinpojan kanssa, toinen Korsholman päällikön, Steen Henrikinpoika Finnen kanssa ja kolmas, luultavasti vanhin, nimeltään Katariina, turkulaisen raatimiehen Niilo Rengonpojan kanssa. Luetelluista vävyistä Steen Finne vaimonsa mukana haltuunsa Rymättylän Poikon, Niilo taas Rymättylän Viljaisen ja Raision Pernon.

 

Niilo Rengonpoika kuului vanhaan turkulaiseen porvarisukuun, jolla jo aikaisemminkin oli ollut monia suhteita Raisioon. Suvun ensimmäiset jäsenet olivat veljekset Niilo Rengonpoika, joka 1410- ja 1420-luvuilla toimi porvarina Turussa ja joka omisti mm. Kaarinan Heikkilän ja Raision (Naantalin) Tammiston, ja Ragvald Rengonpoika joka palveli Raision kirkkoherrana ainakin vuosina 1413---1422. Niilo Rengonpojan poika oli porvari Juhana Rengonpoika joka mainitaan vuosina 1426-1443 ja joka omisti Kaarinan Heikkilän ynnä taloja Raision Pilkolassa, Mälikkälässä ja Ihalassa.

 

Avioliitostaan Johanna Pentintytär Dieknin kanssa Juhana Rengonpojalla oli kaksi poikaa, Juhana Rengonpoika nuorempi, joka kuoli ennen vuotta 1477 ja joka omisti Kaarinan Heikkilän ja Raision Metsäkylän, sekä Niilo Rengonpoika nuorempi, joka meni naimisiin Katariina Gödikintytär Fincken kanssa ja sai tämän mukana haltuunsa Raision Pernon. Vasta hän ilmeisesti rakennutti Pernon herraskartanoksi, koska voidaan arvata, että hänen appensa, Viljaisten herra Gödik Fincke oli viljelyttänyt taloa vain lampuodeilla.

 

Isänsä maatiloista Niilo Rengonpoika peri Raision Mälikkälässä sijainneet talot joista täten nyt tuli Pernon alustalaistaloja. Niilo Rengonpoika mainitaan asiakirjoissa vuosina 1458-1465. Viimeksi mainittuna vuonna häntä kutsutaan Turun raatimieheksi. Niilo Rengonpojalla ja Katariina Finckellä oli kaksi poikaa, jotka omaksuivat äitinsä sukunimen ja vaakunan muuttuen porvarillisista Rengonpojista aatelisiksi Finckeiksi. Toinen poika oli Pernon herraksi tullut Gödik Niilonpoika Fincke, toinen taas Lyder Niilonpoika Fincke, joka joutui voudiksi Ruotsin puolelle ja oli elossa vielä vuonna 1533.

 

Gödik Niilonpoika Fincke esiintyy jalosukuiseksi merkittynä asiakirjoissa vuodesta 1490 lähtien. Hän näyttää pääasiallisesti keskittyneen maaomaisuutensa hoitamiseen, mutta mainitaan kuitenkin myös Hämeenlinnan käskynhaltijana vuoden 1520 vaiheilla. Hänen kuolinvuottaan ei tiedetä, mutta ainakin jo vuonna 1538 hän oli vainaja. Hän oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli Sauvon Liesniemen kartanon tytär Ingeborg Antintytär, jonka kanssa Gödik Finckellä oli ainakin kaksi lasta, poika Antti Gödikinpoika Fincke, Kemiön Rungolan kartanon herra, ja tytär Katariina Gödikintytär Fincke, Turun ja Kemiön Gesterbyn kartanon herran Tuomas Juhananpoika Rytingin puoliso.

 

Toisen avioliittonsa Gödik Fincke solmi Turussa juhannuksena 1518 Ulvilan Sunniemen kartanon tyttären Margareta Kustaantytär Slatten kanssa. Tästä avioliitosta syntyi ainakin viisi lasta poika Kustaa Gödikinpoika Fincke josta tuli Lammin Porkkalan kartanon ja Ulvilan Sunniemen kartanon herra sekä Savonlinnan päällikkö ja Suomen käskynhaltija, poika Yrjänä Gödikinpoika Fincke, jonka elämänvaiheisiin palaamme kohta, tytär Margareta Gödikintytär Fincke, joka meni naimisiin Halikon Viurilan kartanon herran Eerik Håkaninpoika Slangin kanssa, poika Niilo Gödikinpoika Fincke, joka kuoli nuorena ja tytär Birgitta Gödikintytär Fincke, josta tuli Rymättylän Poikon kartanon omistaja ja joka oli naimisissa ensin kihlakunnantuomari Pertteli Juhananpojan ja sitten rälssimies Martti Simonpoika Finnen kanssa.

 

Solmiessaan toisen avioliittonsa vuonna 1518 Gödik Niilonpoika Fincke määräsi, että jos hän kuolisi ennen vaimoaan Margareta Kustaantytärtä, tämä saisi pitää Pernon kartanoa hallussaan koko elinikänsä ja että lapset saisivat periä sen vasta Margareta-rouvan kuoltua. Niinpä sitten kävikin, että rouva Margareta Kustaantytär Slatte hallitsi leskenä Pernon kartanoa 1530 1540-luvuilla. Tiettävästi viimeisen kerran hänet mainitaan asiakirjoissa vuonna 1547.

 

Äitinsä kuoltua Pernon omistajaksi tuli Yrjänä Gödikinpoika Fincke, joka hallitsi kartanoa ainakin vuosina 1552-1570. Tämä aikanaan Suomen johtohenkilöihin kuulunut aatelismies aloitti julkisen toimintansa kuninkaan hovissa, missä hän oleskeli suurimman osan vuosien 1535 ja 1552 välistä kautta ja mistä käsin hän mm. joutui kuninkaan asiamiehenä tekemään monia neuvottelu ja tiedustelumatkoja Tanskaan ja Saksaan. Tultuaan vuonna 1549 nimitettyä Pohja-Suomen laamanniksi hän muutti vuonna 1552 Suomeen. Täällä hänelle uskottiin monia hallinnon ja sotalaitoksen luottamustehtäviä, mm. Turun linnan päällikkyys vuonna 1557-1558. Vuonna 1559 Yrjänä Fincke jälleen muutti Ruotsiin. Kuningas Eerik XIV:n kruunajaisissa suvella 1561 hänet lyötiin ritariksi. Samana vuonna hänestä tuli valtaneuvos, seuraavana vuonna, Kuninkaallisen Majesteetin hovimestari ja vuonna 1563 peräti ylihovimestari. Viimeksi mainittuna vuonna Yrjänä Fincke määrättiin jäseneksi erääseen lähetystöön, jonka piti kuninkaan asioissa lähteä Saksaan, mutta Tanskassa koko lähetystö vangittiin, ja sen jäsenet joutuivat istumaan telkien takana pari vuotta.

 

Palattuaan Ruotsiin Yrjänä Fincke jälleen palveli kuningas Eerik XIV:n hovimestarina, mutta tämän kukistuttua vuonna 1568 hän notkeasti siirtyi uuden kuninkaan Juhana III:n palvelukseen joutuen seuraavan vuoden alussa olemaan mukana mm. tuomittaessa Eerik XIV elinkautiseen vankeuteen. Heti sen jälkeen Yrjänä Fincke siirtyi Saksaan Juhana III:n sisaren Saksi-Lauenburgin herttuattaren Sofian hovimestariksi. Saksassa hän lienee kuollutkin noin vuonna 1570.

 

Yrjänä Gödikinpoika Fincke oli vuodesta 1554 lähtien naimisissa ruotsinmaalaisen Örnfoot-sukuun kuuluneen Magdaleena Olavintyttären kanssa. Miehensä tekemän huomenlahjakirjan perusteella tästä tuli nyt Pernon kartanon omistaja, mutta kun pariskunnalla ei ollut lapsia, Magdaleena-rouva myi jo vuonna 1572 sekä Pernon että sen lampuotitalot Raision Mälikkälässä, Mynämäen (Mietoisten) Antikkalassa ja Perniön Osalassa Halikon Joensuun kartanon rouvalle, sotamarsalkka Klaus Kristerinpoika Hornin leskelle Kristiina Jaakontytär Krummelle.¹

 

 

 

 

Pernon kartano 1700-luvulla. Päärakennus joka on 1600-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, purettiin 1830-luvulla.

Otto Wallenstiernan vesivärimaalaus.

Pernon kartanon kokoelmat

 

 

 

Näin oli Perno joutunut pois Fincken suvulta. Suvun jäseniä, Yrjänä Fincke-vainajan veljiä ja sisaria, ei asiain tila kuitenkaan miellyttänyt, ja niin yksi mainituista sisarista, Turun linnanpäällikön ja Kemiön Gesterbyn kartanon herran Tuomas Juhananpoika Rytingin leski Katariina Gödikintytär Fincke teki 28. 6. 1574 Kristiina Krummen kanssa maanvaihdon jossa hän luovutti tälle joukon Ruotsin puolella sijainneita vävyltään Niilo Krummelta perimiään tiloja ja sai vastineeksi Kristiina-rouvalta Pernon kartanon, Raision Mälikkälän, Mynämäen (Mietoisten) Antikkalan ja Perniön Osalan lampuotitalot sekä 4200 markkaa rahaa ynnä 1½ lästiä eli 108 pannia rukiita ja maltaita.

 

Katariina Fincken hallussa Pernon kartano lueteltuine alustalaistaloineen ehti olla vain kolme vuotta, sillä jo vuonna 1577 hän luovutti tilat tyttärelleen Saara Tuomaantytär Rytingille ja tämän uudelle aviopuolisolle Eerik Juhananpoika Stålarmille, jotka asettuivat Pernoon asumaan.

 

Eerik Juhananpoika Stålarm, joka toimi Pernon isäntänä kuolemaansa asti eli vuoteen 1594, kuului vanhaan uusmaalaiseen rälssisukuun. Hänen esi-isistään tunnetaan Kymijoen Ahvenkosken kalastusvoutina 1438-1455 mainittu Botvid Pentinpoika, Porvoon läänin kihlakunnantuomarina 1470-1491 esiintynyt Eerik Botvidinpoika, noin vuonna 1534 kuollut Porvoon läänin kihlakunnantuomari ja Porvoon Kiialan kartanon herra Olavi Eerikinpoika ja noin vuonna 1563 kuollut Porvoon läänin vouti ja Porvoon Drägsbyn kartanon herra Juhana Olavinpoika, kysymyksessä olevan Eerik Juhananpojan isä.

 

Nimen Stålarm tämä suku on saanut Vaakunastaan, joka esittää haarniskoitua käsivartta. Eerik Juhananpoika Stålarm toimitteli erilaisia valtion tehtäviä ainakin jo Vuodesta 1571 lähtien, mutta vasta vuonna 1592 hän sai vakinaisen luottamustoimen kuningas Juhana III:n määrätessä hänet Käkisalmen linnanpäälliköksi. Tätä tointa hän hoiti sitten kuolemaansa asti. Hän kuoli Käkisalmessa 20. 5. 1594, ja hänet haudattiin Raision kirkkoon, jonka seinälle hänen vaakunansa hautajaisten yhteydessä ripustettiin. Vuotuisena palkkanaan Käkisalmen linnanpäällikkyydestä Eerik Stålarm sai 440 taalaria rahaa, 2 lästiä eli 144 pannia viljaa ja juhlapuvun sekä Nousiaisten pitäjän Vanhan Nousiaisten verokunnasta 200 päivätyötä ja 30 suvikuormaa heiniä.

 

Eerik Juhananpoika Stålarmin kuoltua Pernon kartano jäi hänen leskensä Saara Tuomaantytär Rytingin haltuun. Niinkuin edellä on käynyt selville, Saara-rouvan isä oli ollut Turun linnanpäällikkö ja Kemiön Gesterbyn kartanon herra Tuomas Juhananpoika Ryting ja hänen äitinsä Pernon kartanon tytär Katariina Gödikintytär Fincke. Saara Tuomaantytär oli ollut ensimmäisen kerran naimisissa vuosina 1567-1576 Muurlan rälssisukuun kuuluneen Perniön Pohjankylän kartanon herran Pietari Eerikinpojan kanssa, joten Eerik Juhananpoika Stålarm oli hänen toinen miehensä, Kolmatta hän ei enää ottanut vaan eleli Pernossa leskenä yhdessä toisesta avioliitosta syntyneen tyttärensä Katariina Eerikintytär Stålarmin kanssa. Viimeksi mainittu puolestaan oli elävän miehen leski, sillä hetimiten sen jälkeen, kun hän oli vuonna 1593 - luultavasti 15-vuotiaana - naimisiin kamarijunkkari Lauri Olavinpoika Krabben kanssa, hänen miehensä oli karannut pois koko valtakunnasta herttuan julistettua noin vuonna 1599 avioliiton puretuksi Eerikintytär meni uusiin naimisiin aatelismies Henrik Tönnenpoika Wildemanin kanssa. Tälle pariskunnalle vanha-rouva sitten vuonna 1602 luovutti Pernon kartanon monine alustalaistaloineen.¹

 

 

 

Mitkä talot nyt siis kuuluivat Pernon alaisuuteen 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa? On mahdollista luetteloa niistä aivan täydelliseksi, mutta ainakin seuraavat talot suorittivat silloin veronsa Pernoon:

Taivassalon Santala, Vehmaan Perkiö, Mynämäen Antikkala, Nousiaisten Kytöinen  Puotuinen, Rekoinen, Sukkinen ja Valpperi, Lemun Miiainen Naantalin Nuhjala ja Taimo, Raision Ihalan toinen Konsa, Mälikkälän Huhko, Mälikkälän Kankare, Mälikkälän Mattila, Pakarla, Pansion Isotalo, Pappila ja Upalinko, Maarian Kukola, Kaarinan , Kulho ja Vaarniemi, Liedon Vanhalinna, Piikkiön Kavalto, Paimion Moisio Halikon Kokkila ja Rikala sekä Perniön Koivisto Osala ja Pohjankylä. Lisäksi on otettava huomioon, etteivät kaikki ulkopitäjien asutuksen olleet yksinäistaloja, vaan useampitaloisia kyliä, jotka joko kokonaan tai osittain kuuluivat Pernolle.

 

 

 

Paitsi alustalaistaloja, Pernon kartanon omistajat pyrkivät 1500-luvulla haalimaan kartanolle myös erillisiä niittyomistuksia. Jo edellä Raision maanjakojärjestelmästä puhuttaessa on käynyt selville, kuinka sekä Margareta Kustaantytär Slatte että Eerik Juhananpoika Stålarm ostivat niittyjä Vahdon ja Nousiaisten talonpojilta ja liittivät ne Pernon tiluksiin. Toisinaan yritettiin Saada uusia niittyjä myös vääryydellä. Niinpä kun Pernon Mälikkälässä omistamia taloja viljelleet lampuodit Yrjänä Fincken aikana raivasivat laittomasti Kuloisten kylän takamaalle Pitkänperkiön niityn, Fincke otatti sen kartanolle.

Kun taas Eerik Stålarm vuonna 1588 sai Luonnonmaan Herttulalta Viheriäistenniemen eli Kalasvahan niityn sillä ehdolla, että hän olisi antanut puolestaan Herttulalle Lietsalassa sijainneen Haikareen niityn, hän pitkitti Haikareen luovuttamista niin kauan, että asia unohtui ja molemmat niityt jäivät kartanon haltuun. Ja kun Saara Ryting vuonna 1600 palautti Ihalan toisen Konsan talon, joka välillä oli ollut kartanon omistuksessa, takaisin sen talonpoikaiselle isännälle, hän jätti talolle ylimuistoisista ajoista alkaen kuuluneen Pataraudan niityn palauttamatta liittäen sen kartanon tiluksiin. Kaikki nämä vääryydet tulivat kuitenkin myöhemmin kihlakunnanoikeuden päätöksillä korjatuiksi. Kuloislaiset saivat Pitkänperkiön takaisin vuonna 1600, Herttula Kalasvahan vuonna 1637 ja Konsa Pataraudan vuonna 1640.

 

 

 

Kuten edellä on kerrottu, Pernon kartano mainitaan aikakirjoissa jo 1450-luvulla. Sen omistajina on pääsääntöisesti vuosisatojen kuluessa ollut lakimiehiä ja sotilaita, mutta myös yksi maanviljelijä. Omistajasukuja ovat olleet mm. Stålarmin, Fincken, Wildemanin sekä pitkään Wallenstiernan suvut. Ahlströmin suvulle kartano tuli 1900-luvun alkupuolella ja tänä päivänä ns Uuden Pernon vuonna 1918 rakennettua päärakennusta isännöi Torsten Ahlströmin poika, taiteilija Martin Ahlström.

Vanha Pernon kartanon päärakennus paloi vuonna 1961. Ennen Ihalan koulun valmistumista se toimi alakouluna. Kartanon alue liitettiin Turkuun vuonna 1967 ja samalla Raisio menetti yhden merkittävimmistä historiallisista kohteistaan.

 

 

hteet:

Raision Historia I.

Kirjoittajat: Ella Kivikoski, Aulis Oja, R. A. Mäntylä.

Julkaissut Raision historiatoimikunta ¹

Suomen kartanot ja suurtilat.

Kirjoittajat: Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander ²